Elämä kulissien takana

”Tuli sellainen olo, että oho, ne näkee mut.”

Haastattelu tehty 28.9.2018

Pääsimme haastattelemaan näyttelijä Lauri Kukkosta. Kyselimme Kukkoselta näyttelijän työnkuvasta ja näyttelemisestä ylipäätään, ja hän kertoi meille siitä, miten päätyi näyttelijäksi ja millaista työ kulissien takana oikeasti on.

Into näyttelemiseen lähti jo ala-asteella, kun Kukkonen näytteli koulun näytelmässä. “Ihmiset hurrasivat minulle ja tuli sellainen olo, että oho, ne näkee mut”, Kukkonen kertoo kokemuksestaan. Kukkonen oli niin innostunut näyttelemisestä, että valitsi lukiossa kaikki mahdolliset ilmaisutaidon kurssit ja lukion jälkeen Kukkonen haki Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokseen. Yliopistosta hän valmistui teatteritaiteen maisteriksi.

Näyttelijänä Kukkonen on toiminut yhteensä kahdeksan vuotta, joista kolme ensimmäistä Hämeenlinnassa ja siitä lähtien Vaasassa. Kaupunginteattereissa näyttelijät tekevät kuusipäiväistä työviikkoa, niin myös Vaasassa. Päivät jakautuvat kahteen työvuoroon, aamu- ja iltavuoroon. Aamuvuoro alkaa kymmeneltä ja loppuu kahdelta. Tämän jälkeen on muutaman tunnin tauko ennen iltavuoroa, joka taas loppuu vasta puoli kymmeneltä illalla. Aamuvuoroissa harjoitellaan näytelmää, ja illalla on joko esitys tai lisää harjoittelua. Tässä tuleekin ilmi yksi työn huonoista puolista: vapaa-aikaa ei jää paljon, ja esimerkiksi perhettään ei näe niin paljon, kuin ehkä toivoisi. Kesäloma on kuitenkin pitkä, ja se sekä mukavat työkaverit auttavat jaksamaan.

Näytelmiä harjoitellaan kahdeksasta kymmeneen viikkoa. Pelkkiä puhenäytelmiä on Kukkosen mukaan todella vähän, ja laulaminen onkin olennainen osa näyttelijän työtä. Myös tanssiminen on usein iso osa näytelmiä. Tällä hetkellä Kukkonen on mukana tekemässä Älä pukeudu päivälliselle -nimistä näytelmää, jonka Kukkonen kertoo olevan yksi parhaista näytelmistä, joissa hän on ollut mukana. Näyttelijä voi olla monessa näytelmässä yhtäaikaisesti. Kukkonen kertoo, että näytelmissä on harvoin varanäyttelijöitä, ja tästä johtuen näytöksiä ei oikeastaan voi jättää välistä, mikä tekee sairaspoissaoloista hankalia. Toki poikkeuksiakin on. Esimerkiksi keväällä pyörineessä Billy Elliot –musikaalissa oli kolme päänäyttelijää, jotka vuorottelivat näytelmissä. Niin sanottua kaksoismiehitystä voidaan käyttää näytelmän ollessa rankka tai esitysten määrän ollessa suuri, Kukkonen selostaa.

Työn parhaita puolia ovat Kukkosen mukaan työkaverit, joiden kanssa näytelmiä tehdään, sillä näytelmien tekeminen perustuu kontaktiin ja luottamukseen. Näitä ei synny, jos ryhmä ei toimi ja yhteistyö onkin todella tärkeää. Teatterityössä Kukkosta innostaa myös se, että saa käyttää monipuolisesti omaa kehoaan, kertoa tarinoita sekä toimia niiden välittäjänä. On hienoa, jos näytelmä saa jonkun elämän muuttumaan, hän toteaa. Lisäksi työssä pääsee heittäytymään ja leikkimään, eikä kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti.
Näyttelijäntyön lisäksi Kukkonen toimii Taikonilla nuorten teatteriryhmän ohjaajana. Hän kertoo sen antavan mukavaa vastapainoa työlle ja sitä kautta löytää perspektiiviä teatterin tekemiseen. Lisäksi pääsee näkemään, millaista on olla ohjaajana. Parasta kuitenkin on Kukkosen mukaan nuorten into. Häntä innosti tulemaan Taikonille mahdollisuus opettaa nuorille muun muassa yhteistyökykyä. Teatterin tekemisestä on apua nuorten itsetunnolle, ja he oppivat tuntemaan oman arvonsa.